perjantai 2. joulukuuta 2016

Nukkukaa niin kuin hyvältä tuntuu: epäasiantuntevaa neuvoa lapsiperheille

Savon Sanomat julkaisi tänään 02.12 jutun liittyen lapsiperheiden nukkumajärjestelyihin. Artikkeli sisältää asiantuntijakommentteja lastentautien erikoislääkäriltä sekä psykoterapeutilta, joka toimii Väestöliiton asiantuntijana.

Artikkelin otsikko "Asiantuntijaneuvo lapsiperheille: Nukkukaa niin kuin hyvältä tuntuu" on kaiken kattava, ja sen olisi pitänytkin jäädä jutun ainoaksi sisällöksi.

Etenkin artikkelin loppupuolella olevat Väestöliiton asiantuntijan asenteelliset mielipiteet ovat varsin hämmentäviä - ne sotivat oikeamielistä otsikkoa vastaan, ja elävät ristiriidassa vanhempien päätöskyvyn kunnioituksen sekä osittain myös lastenlääkärin kommenttien kanssa.

Pidän jokaista artikkelin lopussa esiintyvää lainausta häikäilemättömänä, mutta lainaan niistä vain muutaman:

"– Lapselle pitäisi opettaa, että tämä on sinun paikkasi, tämä vanhempien, ja että voit tulla herättämään, jos tarvitset jotain ja sitten palataan omaan sänkyyn."


- Asiantuntija jätti mainitsematta, että miksi lapselle pitäisi näin opettaa? Meidän kodissa ei ole eritelty aikuisten ja lapsen paikkoja - kaikki tila on lähtökohtaisesti yhteisesti käytettävissä.

"– Vanhemman on tietenkin kauhean helppoa ottaa lapsi viereensä, kun itse ei tarvitse lähteä minnekään. Aikuisella pitäisi olla kuitenkin sen verran voimia, että lapsi ohjataan omalle reviirille, omalle paikalle ja viedään turva ikään kuin sinne. ”Minä tulen mukaan, ja olen siinä hetken, kohta sinä nukahdat ja lähden pois”, Lehtonen kuvailee."

- Olen sanaton. Asiantuntija antaa ymmärtää, että päätökseen perhepedin eduksi vaikuttaa päällimmäisenä vanhempien vähäinen halu liikkua - jaksamattomuus saattaa lapsi "omalle reviirille"?

Omalle reviirille? Reviiri tarkoittaa eläimen elinpiiriä. Modernissa, lapsilähtöisessä ihmismaailmassa, ei ole luontaista rakentaa perheenjäsenille yhteisen kodin sisälle reviirialueita.

"– Lapsen on hyvä oppia tiedostamaan, että hänellä on omat juttunsa ja alueensa, joita hän hallitsee. Toisaalta on myös tärkeää osoittaa, että vanhemmilla on myös oma reviirinsä ja sitä pitää kunnioittaa."

- Sen sijaan, että asiantuntija toistuvasti ajaa näkemyksissään syystä tai toisesta valitsemaansa linjaa, olisi hän neuvoa antavan asiantuntijan roolissa voinut argumentoida syyn siihen, miksi yhdenkään lapsiperheen pitäisi noudattaa voimakkaasti ilmaisemiaan neuvoja?

"– Jos jompikumpi vanhemmista ei pidä tavoitteenaan saada lasta mahdollisimman pian omaan sänkyyn ja huoneeseen nukkumaan, pitää kovasti miettiä syytä. Nukkuessa lapsi ei vanhempiaan tarvitse, mutta tarvitseeko vanhempi lasta johonkin?
"

- Asiantuntijan pitäisi kovasti miettiä syytä sille, että mikä ja kuinka tärkeä on se lopullinen peruste, joka ohjaa häntä neuvomaan lapsen pois vanhempien "reviiriltä". On loukkaavaa vihjata, että yhä yleistyvä perhepeti-valinta johtuisi selittämättömästä vanhemman tarpeesta.

Käsitän asiantuntijan asenteelliset mielipiteet perusteettomana vanhanaikaisuutena, joissa korostuu se linja, että sänky ja makuuhuone on lapselle paikka nukkua, ja vanhemmille nukkumisen lisäksi seksuaaliselle kanssakäymiselle pyhitetty tila, jota ei pitäisi edes 2000-luvulle siirtyneiden vanhempien luovuttaa kaikkien perheenjäsenten yhteiseen käyttöön.

Perhepeti on jokaisen perheen henkilökohtainen valinta - se on turvatekijät huomioituna yhtä hyvä ratkaisu kuin mikä tahansa muukin nukkumajärjestys. Se ei ole vaarallinen, se ei vaaranna lapsen kehitystä, se ei poissulje vanhempien mahdollisuutta ylläpitää parisuhteen intiimiä kanssakäymistä.

Nukun helmikuussa kolme vuotta täyttävän poikani kanssa samassa vuoteessa. Nukumme pienessä rivitalo-osakkeessa, jonka ostin lähes 10 vuotta sitten varsin erilaisessa elämäntilanteessa - osakkeen huonemäärä ei lisääntynyt oman lisääntymiseni myötä. Yhden makuuhuoneen käsittävä kotimme kykenee täyttämään edelleen kaikki perhe-elämämme tarpeet.

Aloite riittämättömyydestä tulee aikanaan lapseltani - ei minulta. Elän tyytyväisenä ja asiantuntevana tiedostaen sen, etten tee mitään väärin. Kun lapseni osoittaa tyytymättömyytensä tilanteeseen, on uusien ratkaisujen aika.

Nyt on hyvä hetki vetää asiantuntijatasolla pää pois '70-luvun Leviksistä, ja herätä ajatuksineen tähän päivään.

8 kommenttia:

  1. Meillä myös nukutaan perhepedissä. Poika pian 2v. Käytännön syistä, asumme rivitalossa jossa yksi makuuhuone. En pidä sitä mitenkään outona ja nukumme näin niin pitkään kuin haluamme.
    T: äiti 29v

    VastaaPoista
  2. Meillä nukutaan myös perhepedissä. Poika 1v sekä poika 8v ajoittain nukkuu meidän kanssa samassa sängyssä vaikka jokaiselle löytyy myös oma sänky.
    Koemme tämän helpoksi ja kaikkien kannalta turvalliseksi ratkaisuksi ja nukumme näin niin pitkään kun hyvältä tuntuu.
    -Äiti 28v.

    VastaaPoista
  3. Tuntuu pahalta lukea näitä asiantuntijan kommentteja. Kun poika syntyi oli meidänkin makuuhuoneeseen hommattu pinnasänky, koska sellainen oli oltava. Laitoksella lapsi kuitenkin oli heti annettu kainaloon, ja yhdessä oltiin nukuttu siitä asti. Kotiin tullessa tuntui pahalta yrittää nukuttaa poikaa sinne kalterien taakse, eikä lapsi kovin helposti yksin nukahtanutkaan. Aamulla vauva löytyi aina äidin kainalosta. Koin hetken huonommuutta kun en osannut suhtautua koko pinnasänkyyn, mutta onneksi keksin että sille oli olemassa vaihtoehtoja. Nyt kohta 2 vuotias nukkuu isän ja äidin välissä, ja saa nukkua niin pitkään kuin haluaa.

    VastaaPoista
  4. Meillä on vähän olosuhteiden pakostakin siskonpeti, jossa kyllä viimeistään aamuyöstä nukkuu koko viisihenkinen perhe. Homemuutossa meni koko omaisuus, mutta perhe on ja pysyy <3 Liikuttavaa katsoa kun lapset (2, 4 ja 6-vuotiaat) nukkuvat käsi kädessä tai kylki kyljessä. Ei herätä painajaisiin kun voi luottaa siihen että aina on joku lähellä. Sanoisin että ruuhkavuosissa mennään välillä sieltä missä aita on matalin ja että unisaldon kasvattamisen suhteen kaikki keinot sallittu! Ja onhan se ihana nukkua yhdessä <3 Intiimiä kanssakäymistä voi harrastaa ihan jossain muuallakin...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Offtopic: Jos siskonpeti tarkoittaa lattialla makaavia (vaahtomuovi)patjoja, niin toivottavasti ne on päivällä ylös nostettuna ja toivottavasti kuivuvat siis päivän aikana kokonaan. Patjat kun homehtuvat erittäin helposti, kun alle kerääntyy kosteutta ihmisten yöllä hikoillessa. (Siksi sänky hyvin tuulettuvalla pohjalla olisi järkevin ratkaisu.)


      Meillä nukuttiin perhepedissä johonkin vuoden ikään asti. Sen jälkeen oli pakko siirtää omaan sänkyyn, sillä lapsi ei osannut nukkua enää vieressä, vaan pyöri vain levottomasti.
      Jokainen perhe löytäköön itselleen sopivimman ratkaisun!

      Poista
  5. Pinnasänky oli turhin vauvahärpäke mikä meidän kotiin roudattiin, kunnes siitä otettiin laita pois ja liitettiin se meidän sänkymme kylkeen. Nyt kaksivuotias nukkuu ns. sivuvaunussa, mutta kierähtää aamuyöstä kainaloon. Kaikki saavat nukkua hyvin ja kaikki ovat tyytyväisiä. Eiköhän ole lapsenkin etu, että vanhemmat nukkuvat hyvin. Seksiä voi harrastella muuallakin, esim. sohvalla tai olohuoneen pehmoisella karvamatolla ;)

    VastaaPoista
  6. Missähän vaiheessa se lapsi näiden asiantuntijoiden mielestä pitäisi nukuttaa omaan sänkyyn? Heti synnäriltä kotiuduttuako? Tästä saa sellaisen kuvan, että lapselle pitää jo vauvana näyttää "oma paikka" koska myöhemmin hän ei sitä opi. Ihan naurettavaa. Samaa sanoin kaverin miehelle kun heidän 4kk ikäinen lapsensa nukkui heidän sängyssään. Mies totesi että lapsi alkaa nukkua omassa sängyssä sitten ensi yöstä. Kysyin miksi? "Kohta se nukkuu sie vielä kouluikäsenä" Vastasin siihen, ette lapsi on nyt 4kk, sillä on vuosia aikaa oppia nukkumaan omassa sängyssä.

    Oma tytär nukkui noin vuoden ikään meidän välissä. Sitten alkoi vaatia tilaa ja nukahti omaan sänkyyn meidän viereen. Itse hakeutui omaan sänkyyn nukkumaan ja 1,5 vuotiaana nukkui omassa sängyssä omassa huoneessa koko yön. Poika oli paljon enemmän minussa kiinni ja levoton nukkuja. Nyt yli vuoden ikäisenä nukkuu rauhallisemmin omassa sängyssä, mutta meidän vieressämme.

    Emme me tehneet mitään "kasvatusvalintaa" lastemme kanssa vaan sitä mikä tuntui meistä kaikista hyvältä. Siihen on turha asiantuntijoiden tulla sanomaan että pieleen meni, kun kaikki on hyvin.

    VastaaPoista
  7. Tulipa meillekin hommattua pinnasängyksi kutsuttu turhake. Vauva nukkuu äidin ja isän keskellä. Ja jos olisi nukkunut omassa sängyssä, emme olisi heränneet siihen kun hän lakkasi hengittämästä. Perhepeti pelasti hänet, se ettei reviiriä oltu jaettu. Muuten olisimme reilu kuukausi sitten aamulla havainneet pienen poikamme kuolleen yön aikana... Kiitos tekstistäsi! Harvemmin ne lapset enää teineinä viereen kömpivät, joten antaa kömpiä nyt kun vielä niin tekevät! :-)

    VastaaPoista