perjantai 2. joulukuuta 2016

Nukkukaa niin kuin hyvältä tuntuu: epäasiantuntevaa neuvoa lapsiperheille

Savon Sanomat julkaisi tänään 02.12 jutun liittyen lapsiperheiden nukkumajärjestelyihin. Artikkeli sisältää asiantuntijakommentteja lastentautien erikoislääkäriltä sekä psykoterapeutilta, joka toimii Väestöliiton asiantuntijana.

Artikkelin otsikko "Asiantuntijaneuvo lapsiperheille: Nukkukaa niin kuin hyvältä tuntuu" on kaiken kattava, ja sen olisi pitänytkin jäädä jutun ainoaksi sisällöksi.

Etenkin artikkelin loppupuolella olevat Väestöliiton asiantuntijan asenteelliset mielipiteet ovat varsin hämmentäviä - ne sotivat oikeamielistä otsikkoa vastaan, ja elävät ristiriidassa vanhempien päätöskyvyn kunnioituksen sekä osittain myös lastenlääkärin kommenttien kanssa.

Pidän jokaista artikkelin lopussa esiintyvää lainausta häikäilemättömänä, mutta lainaan niistä vain muutaman:

"– Lapselle pitäisi opettaa, että tämä on sinun paikkasi, tämä vanhempien, ja että voit tulla herättämään, jos tarvitset jotain ja sitten palataan omaan sänkyyn."


- Asiantuntija jätti mainitsematta, että miksi lapselle pitäisi näin opettaa? Meidän kodissa ei ole eritelty aikuisten ja lapsen paikkoja - kaikki tila on lähtökohtaisesti yhteisesti käytettävissä.

"– Vanhemman on tietenkin kauhean helppoa ottaa lapsi viereensä, kun itse ei tarvitse lähteä minnekään. Aikuisella pitäisi olla kuitenkin sen verran voimia, että lapsi ohjataan omalle reviirille, omalle paikalle ja viedään turva ikään kuin sinne. ”Minä tulen mukaan, ja olen siinä hetken, kohta sinä nukahdat ja lähden pois”, Lehtonen kuvailee."

- Olen sanaton. Asiantuntija antaa ymmärtää, että päätökseen perhepedin eduksi vaikuttaa päällimmäisenä vanhempien vähäinen halu liikkua - jaksamattomuus saattaa lapsi "omalle reviirille"?

Omalle reviirille? Reviiri tarkoittaa eläimen elinpiiriä. Modernissa, lapsilähtöisessä ihmismaailmassa, ei ole luontaista rakentaa perheenjäsenille yhteisen kodin sisälle reviirialueita.

"– Lapsen on hyvä oppia tiedostamaan, että hänellä on omat juttunsa ja alueensa, joita hän hallitsee. Toisaalta on myös tärkeää osoittaa, että vanhemmilla on myös oma reviirinsä ja sitä pitää kunnioittaa."

- Sen sijaan, että asiantuntija toistuvasti ajaa näkemyksissään syystä tai toisesta valitsemaansa linjaa, olisi hän neuvoa antavan asiantuntijan roolissa voinut argumentoida syyn siihen, miksi yhdenkään lapsiperheen pitäisi noudattaa voimakkaasti ilmaisemiaan neuvoja?

"– Jos jompikumpi vanhemmista ei pidä tavoitteenaan saada lasta mahdollisimman pian omaan sänkyyn ja huoneeseen nukkumaan, pitää kovasti miettiä syytä. Nukkuessa lapsi ei vanhempiaan tarvitse, mutta tarvitseeko vanhempi lasta johonkin?
"

- Asiantuntijan pitäisi kovasti miettiä syytä sille, että mikä ja kuinka tärkeä on se lopullinen peruste, joka ohjaa häntä neuvomaan lapsen pois vanhempien "reviiriltä". On loukkaavaa vihjata, että yhä yleistyvä perhepeti-valinta johtuisi selittämättömästä vanhemman tarpeesta.

Käsitän asiantuntijan asenteelliset mielipiteet perusteettomana vanhanaikaisuutena, joissa korostuu se linja, että sänky ja makuuhuone on lapselle paikka nukkua, ja vanhemmille nukkumisen lisäksi seksuaaliselle kanssakäymiselle pyhitetty tila, jota ei pitäisi edes 2000-luvulle siirtyneiden vanhempien luovuttaa kaikkien perheenjäsenten yhteiseen käyttöön.

Perhepeti on jokaisen perheen henkilökohtainen valinta - se on turvatekijät huomioituna yhtä hyvä ratkaisu kuin mikä tahansa muukin nukkumajärjestys. Se ei ole vaarallinen, se ei vaaranna lapsen kehitystä, se ei poissulje vanhempien mahdollisuutta ylläpitää parisuhteen intiimiä kanssakäymistä.

Nukun helmikuussa kolme vuotta täyttävän poikani kanssa samassa vuoteessa. Nukumme pienessä rivitalo-osakkeessa, jonka ostin lähes 10 vuotta sitten varsin erilaisessa elämäntilanteessa - osakkeen huonemäärä ei lisääntynyt oman lisääntymiseni myötä. Yhden makuuhuoneen käsittävä kotimme kykenee täyttämään edelleen kaikki perhe-elämämme tarpeet.

Aloite riittämättömyydestä tulee aikanaan lapseltani - ei minulta. Elän tyytyväisenä ja asiantuntevana tiedostaen sen, etten tee mitään väärin. Kun lapseni osoittaa tyytymättömyytensä tilanteeseen, on uusien ratkaisujen aika.

Nyt on hyvä hetki vetää asiantuntijatasolla pää pois '70-luvun Leviksistä, ja herätä ajatuksineen tähän päivään.