keskiviikko 20. huhtikuuta 2016

Sana synnytyksestä ja isän roolista

Mitä on synnytys? Mikä on isän rooli?

- Synnytys on kivulias, pakollinen välttämättömyys lapsen maailmaan saattamiseksi. Pelottava, vaihtoehdoton, tiettyihin raameihin mahdutettu tilanne. Tapahtuma, josta ei voi nauttia.

Synnytys saattaa olla laajasti tavallisuudesta poikkeava ja traumaattinenkin - mutta kukaan ei välitä. Synnytyksestä keskustellaan pakonomaisella tavalla synnytyksen jälkeen, tilanteessa, jossa äiti ei ole vielä ehtinyt pohtimaan kokemuksiaan, eikä näin ollen ole valmis avaamaan kokemaansa.

Mikä on miehen rooli synnytyksessä?

- Miehellä ei ole roolia. Mies on vain kädestäpitäjä. Miehen vaikutusvalta olisi suuri, mutta sitä ei tunneta, tai jos tunnetaan, sen esille tuomiseen ei kannusteta.

Poikani syntymistä odottaessani muistan saaneeni keskusteluyhteyden kätilöön kertaalleen; ihmettelin ääneen, että miksi seinät ovat vihreät. Kätilö totesi vihreän olleen rakennusaikaisen uskomuksen mukaan rauhoittava väri.

Olen miettinyt myöhemmin, että seinien värillä oli tehtävä, mutta minulla, elävällä, synnytyksessä mukana olevalla, tulevalla isällä, ei.

No, kerrottiin minulle myös, että "nyt ehdit pitää ruokatauon, vauva ei vielä synny." Sitä ei kerrottu, että miksei vauva vielä synny. Yhdentekevää oli sekin, että äiti koki olonsa samaan aikaan tuskalliseksi.

Mitä ajattelen itse?

- Olen kuullut mielipiteitä joiden mukaan tämä moderni maailma on hieno, koska isän osallistuminen synnytykseen on lähes sääntö.

Valitettava fakta on kuitenkin se, ettei isä oikeasti osallistu.

Miten isä voisi edes osallistua, koska moni synnyttävä äitikään ei saa tietoonsa positiiviseen kokemukseen pyrkivää vaihtoehtoa?

Miten isä voisi osallistua synnytykseen, elämässä, jossa onnistunut synnytys tarkoittaa vain sitä, että äiti ja lapsi pysyvät hengissä?

Kumpi aiheuttaa enemmän pahaa mieltä; se, että äidin synnytyskokemuksen tärkeyttä yleisesti väheksytään vai se, että isän roolia aliarvioidaan?

- Kumpikin. Isänä kuitenkin vastaan isän aliarvioimisen tuskan tunteesta. Isä on tuki-henkilö. Isän roolissa pitäisi tietää, isän roolissa pitäisi ymmärtää. Isä on se, joka on jatkuvasti läsnä - alusta loppuun.

Isän velvollisuus ja oikeus on luoda henkinen voima fyysiseen suoritukseen. Synnytys on vähintään kolmen kauppa.

Harmittaa, etten itse kokenut tarpeelliseksi tietää synnytyksestä mitään. En osannut auttaa, en osannut osallistua.

Olen kuitenkin iloinen siitä, että lapseni sai minut kiinnostumaan lapsen elämästä - omasta mielestäni ehkä liian myöhään, mutta kuitenkin.

Vuosi lapseni syntymän jälkeen facebook-feediini ilmestyi porilaisen ravintoloitsijan paikallislehdestä kuvaama imetysuutista käsittelevä kuva, jossa esiinnyin - olin ainoa mies kymmenien naisten joukossa. Nauruhymiöillä väritetyt saatesanat kertoivat, että "uutta ja tietämätöntä isää viedään sata-nolla, se on pakotetusti mukana naisten jutuissa." Ensimmäisten kommenttien joukosta löytyi maininta pervoudestakin, koska äidinmaito heruu tisseistä. Miettikää, tisseistä. Tissithän ovat vain osa seksiä.

Saatesanoista - kuten kymmenistä kommenteistakin - huokui yksinomaan fiilis, että kuva olisi minun häpeäpaaluni - se olisi häpeä, koska olin kiinnostunut lapseni elämästä. Olin kiinnostunut imetyksestä, eli siitä asiasta, joka oli ollut lähes vuoden suuri osa lapseni elämää ja nyt jo 2 vuotta ja 2 kuukautta.

- Luin ja hymyilin.

Nyt kuitenkin, kun asiaa ajattelen, niin mietin vakavissani mitä voisimme tehdä, että isätkin osaisivat vastaanottaa tärkeän roolinsa ja samalla auttaa lapsensa äitiä ja ennen kaikkea omaa lastaan - tulematta naurunalaiseksi.

Ei ole ihme, että isyyden usein koetaan jäävän äitiyden alapuolelle, eikä ole ihme, että vanhemmat kokevat pettymyksiä. Äiti kantaa tietämättömyyden tuskan, ja isälle luodaan erikoinen leima, jos yrittää olla tiedon takana ja tukena.

Tuleville vanhemmille suosittelen, että lukekaa ja opiskelkaa oma-aloitteisesti - se on teidän polkunne onneen. Facebookista(kin) löytyy monia tärkeitä ryhmiä hakusanoilla "synnytys", "imetys" ja "vanhemmuus".

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti