torstai 24. maaliskuuta 2016

Tyttöjä ja poikia, punaista ja sinistä?

Mitä tapahtui eilen? Kerron asiasta ja asiaan liittyvästä.

Kävelen kaksivuotiaan lapseni kanssa kaupassa. Vihannesosastolla samaa tuotetta kärryynsä poimiva, ikäiseni nainen, hymyilee ja lastani katsoen toteaa "ihana takki tytöllä, olimme aikeissa ostaa samanlaisen."

Myötäilen hymyillen.

Olen ollut päättävässä roolissa lapseni vaateostoksiin liittyvissä hankinnoissa alusta alkaen. Olen lapseni pukeutumisesta tarkka, ehkä kriittinenkin. Olin sitä myös lapsena ja nuorena aikuisena kun valitsin omaa pukeutumistani.

Kultaisella 80-luvulla - silloin kun minä olin lapsi - oli tietyt vaatetusliikkeet joiden valikoimasta poimittiin mieluisin kuosi. Poikalapsen kanssa vaateostoksille lähteneellä ei käynyt mielessäkään suunnata katsettaan tyttöjen hyllyä kohti - ei, vaikka lapsi olisi vielä siinä iässä, että päätös pysyisi yksinomaan aikuisella. Lastenvaatteet käsitettiin monesti vain lapsikohtaisena kulutustavarana.

Nykyään on olemassa myös uudempi koulukunta joka käsittää lapsensa vaatettamisen myös omana intohimoisena, rahaa ja aikaakin kuluttavana harrastuksenaan.

Lapsen välikausihaalarista maksetaan mukisematta enemmän kuin mitä kukaan olisi sijoittanut 1980-luvulla tekniseen talvivaatekokonaisuuteen. Modernissa lastenvaatemaailmassa jylläävät tietyt, suositut brändit. Tulevan malliston myyntiintulopäivä on harrastajan tiedossa. Suosituimmat mallit myydään loppuun hetkessä. Vaatteet ovat hinnaltaan suhteellisen arvokkaita.

Mitä järkeä? - Avataan asiaa syvemmälle.

Huolimatta siitä, että vaatteet ovat arvokkaita, ei brändivaateharrastus ole vain pienen, varakkaan piirin hupia. Facebookin kirppis- ja keskusteluryhmissä kirjoittaa tuhansia aktiivijäseniä. Kierrätys on vahvasti läsnä; pieneksi jäänyt vaatekappale vaihtuu usein vaivatta sopivaan. Hyvällä vainulla varustettu ihminen saattaa pukea lapsensa merkkivaatteisiin pienellä budjetilla.

Hintavista lastenvaatteista pidetään huolta käyttöönottopesusta alkaen. Kuluttajat kiinnittävät tarkasti huomiota laatuun. Brändilistassa on monia kotimaisia merkkejä ja toivon mukaan myös valmistusta suunnataan tulevaisuudessa yhä enemmän Suomeen. Valmistajat ovat someaikana varpaillaan ja näin ollen reklamaatioihin vastataan vaikka jälleenmyyjältä ostettu tuote olisi jo kerran - tai kaksikin - vaihtanut omistajaa. Hyväkuntoiset tuotteet ovat kysyttyjä käytettynäkin. Ehjä vaate on aina haluttu ja kuluneestakin maksetaan.

Mutta, mikä parasta: Brändimerkkien valmistajat ovat ajaneet kuviointimallit uudelle aikakaudelle. Kuosit ovat hauskalla tavalla kantaa ottavia, eikä paitoja ja housuja enää liikaa kategorioida poikien ja tyttöjen vaatteiksi.

Vähemmän konservatiivinen - individuaalinen aikuinen - on jo vuosia uskaltautunut koodien ulkopuolelle. Viisi vuotta sitten saatoit jo tavata Jalasjärven höyrymakkarabaarissa vaaleanpunaiseen - yksilöllisellä sinappitahralla merkityn - pikeepaitaan pukeutuneen irtoperän kuljettajan.

Lapsimaailma kulkee jäljessä. Rakenneultrassa toivotaan selvyyttä sukupuolelle, että mummit, kummit ja kaikki muut osaisivat ostaa oikeanlaisia vaatteita - sinisiä tai punaisia. Synnytyssairaalassa vauvat saavat lahjaksi marttojen kutomat hienot pipot ja lapaset... mutta kukaan ei kysy minkä väriset asiakas haluaa.

Aikuiset korostavat lapsensa biologista sukupuolta pukeutumisella ensi hetkestä alkaen. En ymmärrä miksi, mutta samasta syystä vastaantuleva määrittää hetkessä sukupuolen. Pojalla ei voi olla pitkää tukkaa, ei punaista takkia - lapsen on oltava tyttö.

Yhteiskunnassa paine on suuri. Nuorena vietin suuren osan vapaa-ajasta enovainaani seurassa maalla. Ollessani 15-vuotias, saapui tontille saman kylän mies polkupyörällään, nortti huulessa ja kaljakassi sarvilla. Ensimmäiset sanansa olivat "sovitaanko Heikki, että heität ne korvakillinkit helvettiin ja alat juomaan viinaa kuin mies."

Korvakoruista on jäljellä vain muisto. Viinaa on juotu, rekkaa ajettu. Partakin on kasvanut. Huolimatta näistä, uskallan elää tyttö-poika -käsitteen ulkopuolella.

Niin kauan kuin vastaan lapseni pukeutumisesta eikä lapsi itse, pidän pakonomaiset sukupuoleen liittyvät käsitteet kaukana valinnoistani. Suurin osa vaatteista on lapseni sukupuolelle tyypillisiä, mutta en kaihda valita mitään asustetta - kuten housuja tai paitaa - vastakkaiselta hyllyltä jos se mielestäni sopii kokonaisuuteen. Kun unohtaa värirajoitteisen asenteen on valikoima puolet suurempi.

Uskallan isänä elää avoimesti intressieni kanssa. Halutessani keskustella lastenvaatteista, ei minun tarvitse metsästää samanhenkistä miesseuraa. Eikä minua häiritse, jos viiden tuhannen naisen keskusteluryhmässä joku yrittää lyödä leiman otsaani sillä perusteella, että miehelle sopivampi paikka on rasvamonttu.

Toivottavasti tulevaisuus tuo tullessaan modernin asenteen ja pääsisimme irtautumaan tyttöjen ja poikien liikaa toisistaan poikkeavasta maailmasta.

Lopuksi palaan kirjoitukseni alkuun.

Viime syksynä tuttavani avasi keskustelun: "hänestä on kasvanut viehättävä nuori neiti." - Puolitoista vuotta aikaisemmin samainen ihminen onnitteli minua poikavauvan johdosta.

Muistutin, että tämä "viehättävä neiti" on poika - ihan kuin aina ennenkin - siitä huolimatta, että hiuksilla on pituutta ja pico-takin väri punainen. Seurasi kiusallinen tilanne.

Silloin päätin, että jos joku haluaa luokitella pienen poikani tytöksi punaisen takin ja tuuhean tukan perusteella, niin siitä vain.

Viihdearvon takia tosin toivon, että tilanne toistuisi 16 vuoden päästä. Haluan nauraen nähdä, kun keskikaljahyllyjen välissä vastaantuleva keski-ikäinen täti toteaa punaiseen takkiin pukeutuneelle pojalleni "hei, ihana neiti...."


4 kommenttia:

  1. 😀 Meidän pojat tykkää värikkäistä vaatteista! Usein tyttöjen vaatteet on vaan leikkauksiltaan tai jopa röyhelöiltään sen verran no no ettei sentään niitä edes viitti ajatella. Mutta olenkin nyt alkanut ompelemaan kivoja vaatteita ite 😊 Saa ihan mitä haluaa 😊

    VastaaPoista
  2. Paskapuhetta mutta uskon.

    VastaaPoista
  3. En silti ymmärrä. Olkoonkin sukupuolineutraalia tai pojalle pinkkiä, mutta miksi juuri sitä rodinia? En ymmärrä. Ymmärtäisin, jos olisi varmuudella eettistä, mutta ei ymmärtääkseni ole sitäkään (made in Turkki, Kiina ja Intia kertoi Google). Miksi vanhemmille on niin tärkeää, miltä lapsi näyttää ja mitä lapsen pukeutuminen viestii muille vanhemmille? Juu, Rodinia on helppo kierrättää usealle lapselle, mutta näinhän on vain siksi, että niin moni haluaa pukea lapsensa juuri siihen (tai vastaaviin merkkeihin), että kierrättäminen on helppoa.

    Minua huolestuttaa tämä trendi, missä lasten vaatteisiin kiinnitetään näin mielettömästi huomioita. Ei suinkaan pelkästään niiden teknisiin tai käytännöllisiin ominaisuuksiin, vaan nimenomaan ulkonäköön. Että nytkö on sitten tärkeintä, että lapsi ei näytä erityisesti tytöltä tai pojalta ja ollaan sukupuolineutraalia, mutta sekä tytöt että pojat oppivat jo varhain, että sillä on suurta merkitystä, miltä minä näytän ja miten pukeudun. Tätäkö viestiä lapsille halutaan antaa? Että ei niinkään se kuka olen, mitä ajattelen ja mitä teen, miten kohtelen muita, vaan nimenomaan se, miten pukeudun kertoo minusta eniten? Tytöt on tähän muottiin valitettavasti iskostettu jo aikapäiviä sitten. Huolestuttavan moni 4-vuotias tyttö viettää peilin edessä aikaa ja kiukuttelee siitä, ettei mekko ole ihan oikean värinen tänään!?! Mutta nyt ilmeisesti sukupuolineutraalia on tehdä sama karhunpalvelus myös pojille?

    Ja viidenneksi vielä sana tästä sukupuolineutraaliudesta, mistä nyt et tässä sinänsä kirjoittanut, mutta sanonpa kuitenkin. Älkää hyvät rakkaat kanssavanhemmat jättäkö tukematta lapsenne sukupuoli-identiteetin kehitystä. Kyllä, olkaa sensitiivisiä ja huomatkaa herkästi, jos sattuu, että juuri teidän lapsenne onkin transsukupuolinen, mutta muussa tapauksessa lasta täytyy tukea mieheksi ja naiseksi kasvamisessa samalla tavalla kuin kaikessa muussakin identiteetin kehityksessä! Vain sillä tavalla kasvaa hyvän itsetunnon omaavia, herkkiä, tunteellisia, vahvoja miehiä ja naisia. Sukupuolta ei voi ottaa meistä pois, eikä pidäkään. Miksi ihmeessä pitäisi!

    Pelottavia ilmiöitä nämä. Minusta tässä syödään lasten itsetuntoa ja oikeutta olla juuri sellainen kuin on. Kuinkakohan moni sukupuolineutraaliushörhövanhempi on salaa vähän pettynyt, jos nyt vaan käy niin, että kaikesta huolimatta se oma poika esim. pärrää traktorileluilla intopiukkana ja intoilee jostain kauheasta poikavaatteesta tms., jota sitten vanhempi ei todellakaan osta, koska eihän lastaan siihen voi pukea, koska a) Se ei ole hieno merkkivaate ja b) Se ei ole sukupuolineutraali!

    Pliis! Eikö meillä fiksuilla vanhemmilla nykyajan maailmassa todellakaan ole muuta mietittävää?

    VastaaPoista
  4. En myöskään ymmärrä nykyisin vallitsevaa tarvetta värikoodata aivan kaikki. Että pinnasänkyynkään ei voi ostaa pehmustetta ennen kuin tietää minkä sukupuolinen vauva siellä tulee nukkumaan. Minkä ihmeen takia? Haluan ensisijaisesti kasvattaa lapsen, enkä juuri jotain tiettyä sukupuolta.

    Itselläni on 4v tyttö, mutta hänellä on lyhyet hiukset, koska ne ovat kiharat ja eivät vaan ole kasvaneet vielä niin paljoa. Käytössä on ruskeita, sinisiä, vihreitä jne vaatteita myös niiden "perinteisten" vaaleanpunaisten ja röyhelöiden lisäksi. Haluan, että kaikki värit ovat käytössä. Häntä kutsutaan usein pojaksi ellei satu olemaan mekko päällä. Itse en ole korjannut asiaa ja nyökkäillyt vaan, mutta nykyään lapsi itse korjaa olevansa tyttö.

    VastaaPoista