keskiviikko 23. maaliskuuta 2016

AVAUSSANAT

Kirjoitan blogini avaustekstiä, vaikka monta kertaa olin päättänyt, ettei sitä tulisi. Miksi muutin mieleni? - En tiedä itsekään.

Kirjoitan kaksivuotiaan vauhdikkaan poikalapsen isänä.

Isyys ei ollut minulle koskaan itsestään selvyys. Vielä lapseni syntymänkään jälkeen en ollut varma, että miksi minusta tuli isä - mietin, miten tulisin roolistani suoriutumaan.

Kun sain lapseni ensimmäisen kerran syliini, pohdin, että missä on se ainutlaatuinen onnellisuuden tunne, josta kaikki isät aina puhuvat? Siitä hetkestä tähän päivään voisi kirjoittaa tekstiä yhden keskipitkän kirjan verran.

Tarkoitukseni on tulevaisuudessa avata tätä tarinaa ripotellen, omalla tavallani.

Siteeni lapseen lähti kehittymään äidin ja lapsen välisen suhteen kautta. Oli rauhoittavaa katsoa pienen ihmisen ja onnellisen äidin pesimistä. Oli kaunista seurata miten lapsi nukahtaa rinnalle kerta toisensa jälkeen.

Maailmassa on asioita joita ihminen pitää yksinkertaisen luonnollisena ja luulee tietävänsä niistä kaiken tarvittavan, mutta tilanteen tullessa eteen, ihmeellisyys ottaa vallan. Yksi tällainen asia on imetys.

Kaikki tietävät, että vauvoja imetetään, mutta kuinka moni tietää mitä äidin tuottama maito oikeasti on? Mitä on se aine, mikä riittää ainoana ravintona vauvan hurjaan kasvuun ensimmäiseen puoleen ikävuoteen asti? Mikä on se ihmeaine, joka toimii toisinaan lääkkeenäkin, jota voi käyttää vaikka leivonnassa ja joka oikein lantrattuna - uskokaa tai älkää - tekee jopa Jägermeisterista juomakelpoista?

Kiinnostuin imetyksestä, koska se tuntui kaikessa monimuotoisuudessaan polttomoottoritekniikkaa ihmeellisemmältä.

Tämä oli se tie, joka sai minut opiskelemaan lapsen maailmaa ja vanhemmuuden roolia kaikissa muodoissaan.

Teoriajakson jälkeen, runsas vuosi sitten - poikani ollessa niin ikään vuoden ikäinen - jäin koti-isäksi. Siitä alkoi edelleen jatkuva, käytännön harjoitusta sisältävä polku, jossa minä ja lapseni toimimme toistemme valmentajina.

Sen lisäksi, että intohimoisena kirjoittajana tuotan tekstejä omaksi ilokseni, toivon, että niistä olisi iloa ja apuakin samassa sarjassa painiville vanhemmille sekä vanhemmuutta pohtiville - ja miksei muillekin.

Lisään blogiini aiemmin kirjoittamiani muistiinpanoja matkan varrelta, avaan uusia kokemuksiani ja pohdin omasta näkökulmastani ajankohtaisia asioita.

12 kommenttia:

  1. Mauahtavalta kuulostaa ja miä odotan innolla lisää juttuja siulta :)

    VastaaPoista
  2. Hienoa tekstiä! Huomaa kyllä että oot koko sydämmellä kirjoittanut. Jään takuulla seuraamaan ja odotan kovasti jo seuraavaa blogikirjoitustasi! T: Ripa

    VastaaPoista
  3. Omat muksut jo isompia, mutta pitääpä kyllä seurailla tätä.

    VastaaPoista
  4. Sinulla on kynä kädessä ja sydän rinnassa oikeilla paikoillaan!

    VastaaPoista
  5. Löysin tämän blogin etsiessäni (tuloksetta) koti-isien facebook-ryhmiä. Hyvältä vaikuttaa ja luen varmasti myös jatkossa! Kirjoittelen itsekin omasta koti-isyydestä osoitteessa onkoisakotona.blogspot.fi

    VastaaPoista