torstai 31. maaliskuuta 2016

Apua, miltä mää näytän?

Luin facebook-ryhmään linkitetyn keskustelun, jonka avauspostauksessa kysyttiin, että miten tuleva äiti voisi rakentaa synnytyksestä kauniimpaa - mitkä ovat äidin mahdollisuudet vaikuttaa omaan ulkonäköönsä synnytystilanteessa?

Luulin, että keskustelunavaus on trolli - ehkä olikin, kuka tietää - mutta moni vastaus antoi tietynlaisen kuvan, joka viesti kauneuden olevan myös uuden elämän synnyttämistilassa prioriteetti. Vaikuttavana tekijänä lienee yhä laajemmin elämää hallitseva some-maailma jonka kirjoittamattomiin sääntöihin kuuluu empiirisen tutkimukseni mukaan se, että vauva pitää liittää osaksi sosiaalista mediaa viiden ensimmäisen, kohdun ulkopuolisen, minuuttinsa aikana. Äiti on samassa kuvassa.

Mitä mietin lukiessani? - Mietin, että mitähän vittua?

Ihminen määrittää rajansa. Ihminen määrittää oman ajatusmaailmansa säveltämänä mitä julkaisee oikeasta, yksityisestä maailmastaan verkossa. Harva lienee eri mieltä siitä, että vähemmänkin voisi julkaista.

Puuttumatta enempää kenenkään henkilökohtaiseen ratkaisuun, pohdin, että mitä on kauneus ja kuka sen määrittää?

Kauneus on edelleen samassa kapeassa muotissaan missä se on ollut jo vuosikymmeniä. Kauneuden seurassa kulkee samaa polkua haluttavuus.

Eikö modernissa elämässä pitäisi osata ajatella kauneutta ja muutakin mustavalkoiseksi rytmitettyä maailmaa värikkäämmin?

En puhu vain itseni puolestani, vaan rohkeasti yleistäen kerron, että isän näkökulmasta juuri synnyttänyt nainen on todellisen kauneuden korkeimmalla huipulla - aina omana luonnollisena itsenään.

Sitä kauneutta tuskin läheskään kaikki 367 facebook-kaveria havaitsee ja näin ollen pohdittavan arvoista onkin, että ovatko he kaikki sen kuvan arvoisia?

Oli edellä mainitsemani nettikeskustelu trollausta tai ei, niin siitä huolimatta kapeaan muottiin pantu kauneuskäsitys on surullista totuutta, joka heijastuu usein vanhemmuuteen.

Lukemani perusteella mahdollinen vartalon muodonmuutos toisinaan vaikuttaa imetyspäätökseenkin tai ainakin imetyksen pituuteen.

Imetys saa näkyä tisseissä. Imetys on rintojen ainoa essentiaalinen tehtävä. Keskikaljalta tuoksuva - naisen ihannekuvan Jallusta löytänyt - lipevä baarivonkaaja voi olla eri mieltä, mutta hän ei tiedä sitä, että tissien taakse saattaa verhoutua kahdessa vuodessa yli 500 litraa äidin lapselleen antamaa ravintoa ja mahdollisesti myös muutama litra sairaalalle lahjoitettua vauvanruokaa.

Kauneutta on vaikea käsittää vain yhdenlaiseksi kokonaisuudeksi, mutta kiistattomana faktana pitäisin sitä, että äiti joka käyttää omaa ihmeellistä kehoaan uuden elämän rakentamiseen, on aina helvetin kaunis.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti